Hiihtoloman mietteitä.

Reissusta on nyt kutakuinkin toivuttu niinhyvin kun se on mahollista. Niinkuin omalla henk.koht FB profiilissa sanoin: "Ihanaa ja haikeeta olla taas kotona. Reissussa taas (vaihteeks) ihanaa porukkaa ja vaikee uskoo et tää oli viimenen reissu." Ja tosiaan VIIMENEN REISSU! Todellakin haikeudella näitä aikoja muistelen. Nyt jo aivan älyttömän ikävä. Spessu kiitos italian reissusta P:lle ja M:lle. Ootte ihania ja toivottavasti yhteyspitää :P Kiitos kaikista ihanista terdeilloista ja juttuseurasta. Fiilistä on niin vaikee kuvailla vaan muutamalla sanalla. Mutta todellakin haikeudella kun ei ole tietoa koska taas nähdään.

Vaikka reissusta palasin haikeudella, olin jo paluupäivänä saanut uuden siskontytön ja kummitytön :) Nimeä sillä ei vielä ole. Kävimme sitä sitten seuraavana päivänä kattomassa. Oli se kyllä suloinen :P

Synttärit oli ja meni koneella lagaillessa. "Aikuinen nainen mä ooonn..." ja sitärataa 20 kolahti. Mikäs siinä. Ja kohta se olis taas paluu pulpetin äärelle. On sitä hieman jo odotettukkin. Mutta ihan turhan panttina en kotonakaan kuitenkaan ole ollut. Oon saanut aikaseksi tehtyy pieniä askareita. Laukun purkamista, tiskausta (astianpesukone rikki. Ähh...) Pyykkien pesua ( ja vieläpä onnistuneesti :P) koiran lenkitystä (as always)....

Mutta kuten kaveri sanoi on mulle iskenyt hieman yksinäisyys kun suoraan 24h seurasta yksinäisyyteen koiran kanssa. Kaverit on töissä, koulussa tai hornankuusessa lomalla. Joten koirankanssa on loma tullu vietettyä. Ehkäpä kestän tän viikon loppuun ja sitten pääseekin jo ihmisten ilmoille.

Kouluun tässä jo kaipasinkin vaikka onkin ikäviä pakollisia valinnaisia. Mutta mulla on myös muutamia rästejä tekemättä jotka olisi aivan pakko saada valmiiksi ennen valmistumista.